Nuorisotakuupommi

Nuorisotakuutuksen ensimmäisiä tuloksia

http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=235485&tstart=0

***

Tervehdys kanssapalstalaisille! Aloituspostistani tulee pitkähkö, joten pieni johdanto sallittakoon : tavoitteeni on herättää asiallista keskustelua hallituksen muutama kuukautta toiminnassa olleesta kärkihankkeesta, ns. nuorisotakuusta. Toivon, että keskusteltavaa olisi niin makrotaloudellisesta näkökulmasta kuin nuorten käytännön kokemuksistakin, mikseipä myös yrittäjien kokemuksista.

Aloitan omista käytännön kokemuksistani muutaman vuoden takaa. Menneisyyteni kokemukset eivät sinänsä kuulu ”nuorisotakuuseen”, mutta samat menetelmät ovat edelleen käytössä. Vain nimi on muuttunut.

Kotiuduttani armeijasta vuonna 2009, tilanne työmarkkinoilla oli työnhakijan kannalta lievästi sanottuna haastava. Onneksi työkokemusta oli ansiosidonnaisuuteen oikeuttava määrä, joten taloudellisia huolia ei ollut. Tämä nyt lähinnä sivuhuomiona, minulla ei ole siis minkäänlaista köyhyyskatkeruutta asiaan liittyen. Monella muulla sen sijaan saattaa olla.

Hain töitä aktiivisesti lähettämällä asialliset hakemukset ainakin 10 eri kohteeseen. Tiedän monen lähettäneen huomattavasti suurempiakin määriä. On myönnettävä, että olin lievästi kannustinloukussa, eli ”paskaduuneja” en hakenut, mutta lähes kaikki eri alojen teolliset tai kaupalliset tehtävät, joista minulla oli edes hieman soveltuvaa kokemusta, kiinnostivat ja tuntuivat realistisilta saavuttaa. En todellakaan halunnut olla työtön. Luterilainen kasvatus on siis mennyt perille, enkä tunnista itsessäni työtä vieroksuvaa myyttistä pullamössösukupolvea. Hain jopa avoimella haulla palkattomaksi (ansiosidonnaiseksi) harjoittelijaksi, joihin sain vastauksen tyyliin ”hyvää joulua”. Tämä siis tapahtui isossa, voittoa tekevässä organisaatiossa keskellä syksyä.

Kun muutama kuukautta työttömyyden alusta oli kulunut, laitettiin minut työkkärin kurssille. Aiheena oli tietysti työnhaku. Suhtauduin tähän positiivisesti, eikä mukamas parempaakaan tekemistä ollut. Viikon verran opeteltiin tekemään CV:tä, hakemaan töitä internetistä ja käyttämään Wordia. Nämä taidot eivät ehkä olleet itsestäänselviä 20 vuotta sitten, mutta nykynuori ei todellakaan tarvitse apua näissä. Jälkeenpäin ajateltuna olen tullut siihen tulokseen, että työvoimatoimisto on muutenkin muinaisjäänne, joka ei täytä tehtäväänsä, tai vaihtoehtoisesti en ymmärrä sen toiminnasta mitään. Oletukseni on, että he auttavat työttömiä CV:n täytössä ja uravaihtoehtojen kartoittamisessa. Tämän tehtävän pystyisi hoitamaan yhtä hyvin yksillä asiallisilla WWW-sivuilla, joissa olisi naurettavan tarkat ohjeet em. asioiden tekemiseen. Työn kysyntä ja tarjonta kohtaavat käytännössä suhteiden avulla tai myöskin internetpalvelujen välityksellä. Esim. mol-sivusto on käyttökelpoinen. Sen sijaan työvoimatoimiston ”työntekijä kohtaa työpaikan” – mantra ei pidä paikkaansa. Voidaan myös miettiä, mitä hyötyä on opettaa CV:n tekemisessä – vaikka yksi saisikin työpaikan, jää toinen ilman. Yksilön hyöty ehkä toteutuu, mutta kansantalouden ei. Ongelma on työpaikkojen, ei työnhakijoiden, riittämättömyys (psl. joidenkin alojen työvoimapula). Nykyajan työvoimatoimistoksi riittäisi ilmainen (valtion rahoittama) internet-palvelu.

Seuraava vaihe ”työttömyyteni hoidossa” oli työpajaan laittaminen. Ilmeisesti olisin voinut kieltäytyä tästä menettämättäni ansiosidonnaisuutta, mutta ajattelin sen olevan jonkinlaista työkokemusta sekä ajanvietettä arkipäiviini. Nyt kun mietin, niin suhtauduin omituisen positiivisesti tähän kaikkeen. Vasta jälkeenpäin minulla heräsi kiinnostus talouteen ja olen miettinyt kokemuksiani kyynisen kriittisesti.

Heti alkuun tehtiin selväksi että olen syrjäytynyt koska nukun liian pitkään ja olen työtön. Tarvitsen apua, johon on onneksi olemassa tällainen elintärkeä organisaatio.. Lääkkeeksi tarjottiin siis rutiineja ja kuntouttavaa työtä. Henkilökunta oli mukavaa sekä työkkärissä, että erityisesti työpajalla. Työpajasta mainittakoon se, että kyseessä oli suhteellisen rikkaan kunnan vetämä prosessi, jossa on 2 varsinaista työntekijää(+ylempi organisaatio) ja kerrallaan kymmenkunta 18-30 vuotiasta nuorta.

Seuraavaksi tarinan pihvit, eli toiminnan tehottomuus sekä nuoriin kohdistuva epäoikeudenmukaisuus.

Epäoikeudenmukaisuudella tarkoitan hallituksen toimia, joissa kokonainen sukupolvi syyllistetään syrjäytyneiksi vain surkean taloustilanteen vuoksi (jota sukupolvemme ei ole aikaansaanut). Entisajan vakityöt ovat monelle ikäpolvestani naurettava haave, ja silputut 0-tuntisopimukset, vuokratyö ja ilmainen ikiharjoittelu lienevät the new-normal. Lääkkeeksi tarjotaan nuorisotakuuta, joka lisää ilmaista harjoittelua sekä vähentää työpaikkoja entisestään. Työpaikkojen lisäämiseksi ei tehdä juuri mitään muuta kuin hoetaan tyhjää mantraa cleantechistä ja bioenergiasta. Nämä työpaikat luo ”joku muu”, mutta kuka? Yksityinen sektori ei näköjään näe investointeja tarpeeksi kannattavana, ja julkinen sektori velkaantuu muutenkin liikaa. Nuorisotyöttömyys kasvaa, positiivista tilanteessa on vain se, että tämä sentään tunnistetaan ongelmaksi. Työpaikkojen lisäämisen (vaikeaa) sijaan keksitään ratkaisuja työttömyyden oireiden lieventämiseksi (helppoa). Ay-liike keskittyy nykyisten jäseniensä etujen ajamiseen, esimerkkinä voitte verrata vakituisen työtekijän työsopimusta samaa työtä tekevään vuokratyöläiseen. Ei mikään ihme että yritykset eivät vakinaista. Johtopäätöksenä tästä kappaleesta voitaneen todeta että ”syrjäytyneet” nuoret ovat todella yksin. Entistä surkeammilla työsuhteilla tulisi maksaa entistä suuremmat verot, eläkemaksut sekä kasvaneet elinkustannukset. Milloin viimeksi seuraava sukupolvi on ollut edeltäjäänsä köyhempi?

Palataan työpajalleni ja kuntasektoriin yleisemmin. Korostan vielä, että kyse voi olla yksittäistapauksista enkä syyllistä yksittäisiä henkilöitä vaan organisaatioon pinttynyttä tapaa. Tapaa käyttää työpajalaisia. Homma avautunee parhaiten esimerkkien kautta : tyypilliset tehtävämme pahenevassa järjestyksessä.

1. korjailimme omia toimitilojamme (purkua/rakentamista/maalausta, tämä siis täysin ok)
2. ajoimme nurmikoita/hoidimme piha-alueita (jalo tarkoitus auttaa vanhuksia ym.)
3. toimimme kulttuuriviraston työntekijöiden (!) kantojuhtina edellämainittujen toimiessa sormenosoittajina.
4. teimme muuttohommia (eli hypimme ilmaistyövoimalla yksityisten varpaille)
5. haimme ilmeisesti sosiaalitoimiston rahoilla huonekaluliikkeestä uuden sohvan ja sängyn eräälle ”asiakkaalle”, joka aiheutti toimituksen yhteydessä todellista väkivallanpelkoa. (Hän tosiaan halveksui meitä, hehe, köyhät kantakoot mulle uudet huonekalut )
6. hoidimme kunnan virastojen sisäisen postin
7. pystytimme jääkiekkokaukaloita, hoidimme urheilualueita (mitä jos ilmaistyöntekijät menisivät lakkoon?)
8. hoidimme kunnan sisäiset ala-aste/päiväkoti-ruokakuljetukset (mitä jos ilmaistyöntekijät menisivät lakkoon?!?)
9. Hoidimme ”kunnan xxxx-päällikön” piha-alueen. Haravointia, aidan purkua ym. yhteensä kymmeniä henkilötyötunteja. En ole varma, oliko hänellä edes vapaapäivä vai laskettiinko oman pihan siivoustyön johtaminen työajaksi, mutta ruuat sentään tarjottiin. Ihailtavaa innovointia työvoiman käytölle.

Työtehtävät olivat suurimmaksi osaksi mukavia. Huonoja kokemuksia tuli lähinnä vakiososiaalitapauksista, jotka olisivat tarvinneet uusien huonekalujen tai palvelujen sijaan katkaisuhoitoa.

Syyt vuodatukselleni ovat seuraavat:
• Esimerkkitöistä suuri osa on välttämättömiä(tai ainakin niin koetaan), joten miksi ihmeessä niihin ei palkata tekijöitä? Tai siirretä tekijöitä sisäisesti? Lukemattomilla toimistoilla kyllä riitti ylimääräisiäkin resursseja :)
• Miksi kunta hyppii muuttofirmojen, kiinteistönhoitajien ym. varpaille? Miten yksityinen, työntekijöilleen palkkaa maksava yritys voi kilpailla kuntaa vastaan?
• Mitä tällainen tekee nuorten itsetunnolle/ oikeudenmukaisuuden kokemiselle? Miksi osin tärkeämpiäkin tehtäviä hoitavat nuoret eivät saa edes palkkaa, kun taas johtajien ylitarkastajien kulttuurivastaavat ovat korkeammalla tasolla sekä organisaation sisällä, yhteiskunnallisesti että taloudellisesti?
• Kaikki edellämainitut tehtävät voisi olla jotenkin perusteltavissa, mikäli tämä todella auttaisi nuoria työllistymään. Otokseni nuorista oli noin 15kpl, joista yksi sai harjoittelupaikan oikeasta yrityksestä työpajatoiminnan ansioista. Harjoittelupaikan. Yksi. Moni pääsi sittemmin muualle töihin (lähinnä niihin hommiin, missä oli ollut ennenkin) tai siirtyivät opiskelemaan (jos huonosti käy, palaavat he valmistuttuaan harjoittelukierteeseen :D). Myönnän että otokseni on pieni, mutta toivottavasti muilta löytyy positiviisempia kokemuksia.

Sikäli työpajatoiminta tai muu harjoitteluhömppä ajaa asiansa, että nuoret eivät ole kadulla tekemässä pahaa. Joillekkin myös päivärytmin saaminen/ihmiskontaktit voivat tehdä hyvää. Nämä asiat voisi toteutua myös oikeilla työpaikoilla. Nykyinen malli on lähinnä ”aikuisten päiväkoti”, jossa nuoret saavat ns. työkokemusta. Kunta säästää, koska suorittavaa porrasta ei tarvitse palkata, mutta toisaalta kyseistä toimintaa pyörittävä ylisuuri organisaatio syönee nämä säästöt. Nuorisotoiminnan vetäjät saattavat olla niille muutamalle oikeasti syrjäytyneelle ainoa aikuiskontakti, mutta kulttuurijohtajat, osastotarkastajat, kelajohtajat ja kuntoutumiskoordinaattorit eivät liene aivan välttämättömiä kyseiselle toiminnalle.

Tekstini aiheuttanee joissain yksilöissä vastareaktion ”no mutta pitäisikö pullamössönuorten vain saada maata kotona ja ottaa sossulta vastikkeetonta rahaa”. Ei pidä, vaan mielestäni töitä tulee hakea aktiivisesti, mikäli niihin on kykeneväinen. Jos tämä ei kuitenkaan riitä yltäkylläisten(550e?) työmarkkinatukien ansaitsemiseen, voidaan työmarkkinatuet toki poistaa. Mutta miksi tyytyä vain nuoriin, kun edut voitaisiin poistaa kaikilta? Miksi nuoren tarvitsee tehdä töitä työmarkkinatuen eteen, mutta henkilön, jonka ainut saavutus oli syntyä 6 vuotta aikaisemmin, ei niin tarvitse tehdä?

Kirjoittanut jmkk

Kauppalehden keskustelupalsta

http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=227628&start=0&tstart=0

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>