Kehitysapupommi

Avun määrä
Kansainvälistä kehitysapua annetaan noin 100 miljardia dollaria vuodessa[1]. Esimerkiksi yksityiset inevestoinnit kehitysmaihin ovat vuosittain yli 200 miljardia dollaria[2]. Useimpien kehitysmaiden kansantuotteesta kehitysapu on 1 – 2 %:n luokkaa mutta joissain tapauksissa jopa kolmannes[3].

Kehitysavun teho

Vaikutus kehitykseen
Monet viime vuosien ekonometriset tutkimukset ovat osoittaneet, että kehitysapu ei lainkaan nopeuta maiden kehitystä[4].
Tätä selitetään osittain avun tehottomuudella suorien vaikutusten suhteen, osin sillä, että epäsuorat haitat kumoavat avun suorat hyödyt. Kehitysavun puolustajat eivät ymmärrä tätä, vaan esittävät joitain yksittäistapauksia, joissa on ollut suoria hyötyjä, esimerkiksi lapsikuolleisuus on laskenut, kykenemättä selvittämään pidemmän aikavälin kokonaisvaikutusta tieteellisin keinoin.

Kannattamaton tuotanto
Apu saa kohdemaan valuutan revalvoitumaan epätasapainoisesti, mikä tekee maan oman tuotannon keinotekoisen kannattamattomaksi niin vientiin kuin kilpailemaan tuonnin kanssa [4].

Korruptio

Kehitysapu lisää korruptiota[4].
Demokratia- ja talousuudistusten lykkääntyminen
Kehitysapu auttaa päättäjiä lykkäämään välttämättömiä taloudellisia ja demokraattisia uudistuksia, mikä estää kehitystä. [4]

Johtajien tukeminen
Apu on usein tukenut vallassa olevia johtajia. Esimerkiksi Zairen entisellä diktaattorilla Mobuto Sese Sekolla oli kuollessaan niin suuri omaisuus (etenkin sveitsiläisillä pankkitileillä), että sillä olisi voitu maksaa koko Zairen ulkomaanvelka.[4] Samansuuntaisia väitteitä on esitetty Jasser Arafatista.

Kestämätön vaikutus
Martijn Nitzschen mukaan usein apuprojektien teknologia on liian vaikeasti ymmärrettävää ja korjattavaa. Usein paikallinen väestö ei myöskään ole kiinnostunut projektista vaan ennemmin pyrkii irrottamaan siitä materiaalia itselleen. Kyläläiset eivät myöskään välttämättä edes yritä ylläpitää projektia toivoessaan aputyöntekijöiden tai muiden korjaavan sen tarvittaessa.[5]

Sidottu apu
Avunantajamaa usein rajoittaa apua vaatimalla sen suuntaamista ostoihin avunantajamaasta.

Muuta
International Institute for Democracy and Electoral Assistance -järjestön ohjelmajohtaja Leena Rikkilä on sanonut: “Kehitysyhteistyöraha ei synnytä talouskasvua, vaan sen sanelevat lopulta maailmantalouden pelisäännöt” ja se tulisikin suunnata yhä enemmän hyvää hallintoa ja koulutusta edistävään työhön.[6]

Suomen apu

Kehitysaputyötä tekevä Eija Soini arvostelee rajusti kehitysapua ja sanoo, että vaatimukset korottaa kehitysapu 0,5 %:sta 0,7 %:iin eivät ole oleellisia; olisi tärkeämpää vaatia tehokkaampia avun muotoja. [7]

lähde: Liberalismiwiki

***

”Miksi länsimaat antavat kehitysapua:

1) Padotakseen väestövirtaa
2) Luodakseen toimivan infran päästäkseen luonnonvaroista rikkaiden maiden aarteisiin käsiksi
3) Luodakseen markkinoita tuotteilleen
4) Estääkseen tässä tapauksessa Afrikan omien mm. maataloustuotteiden tulon markkinoille
5) Kilpaillakseen Kiinan ja Intian kanssa (nyt Afrikan) luonnonvaroista
6) Pitääkseen yllä kapitalistista järjestelmää myös kehitysmaissa
7) Joillekin tärkeänä; levittääksemme kristinuskoa
8) ja rotujärjestelmäämme
9) ja uskotellaksemme kaikkien lihapatojemme takaa, että olemme auttaneet köyhimpiä kuten voimme.
10) luodaksemme sellaisen koulujärjestelmän, että se seuloo parhaat ja halvalla kouluttaa lahjakkaimmat ja ahkerimmat käyttöömme. Esimerkiksi tomaatinpoimijoina, sairaanhoitajina tai lääkäreinä.

11. Hoitakseen huonoa omaa tuntoaan eli ” valkoisen miehen taakkaa ” !”
Kauppalehden keskustelupalsta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>