Yhteiskuntarauhan myytti-pommi

”Liika vapaus on pahasta. Tulonsiirrot ovat myös rikkaiden etu, tasaisen tulonjaon ollessa välttämätön yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi. Ilman progressiivista verotusta ja maksutonta kaikkea köyhät nousevat kapinaan ja rikkaat joutuvat linnoittautumaan korkeiden muurien taakse, aseistautuneiden miesten vahtiessa vartiotorneistaan, että köyhät pysyvät poissa. Näin meille ainakin vasemmisto uskottelee.

Väite juontaa juurensa Marxilaiseen luokkateoriaan, jossa talous on nollasummapeli  ja “työtätekevien luokan” on väkivalloin otettava “omistavan luokan” pääomasta itselleen kuuluva osa. Teoria on naiivin materialistinen ja perustuu oletukselle, että ihmisiä kiinnostaa vain rahallinen varallisuus, joko absoluuttinen tai suhteellinen. Tämän ajatuksen mukaan kun köyhä lukee yhden uutisen liikaa Vesa Keskisen uudesta urheiluautosta, katkeaa kamelin selkä ja hän rynnii kaduille tuhoamaan kaiken tieltään.

Mitä sanoo tieteellinen tutkimus?

Kaiken asiasta viljellyn propagandan jälkeen luulisi tieteellisen tutkimuksen tukevan vahvasti vasemmistolaista tarinaa. Aiheesta tehdyt niin kutsutut tutkimukset eivät useinkaan ole muuta kuin yksinkertaisia korrelaatioita valikoidulla datalla, jotka on luotu lähinnä pönkittämään omia mielikuvia. Surullisenkuuluisa esimerkki tästä on vasemmiston laajasti siteeraama, mutta tiedeyhteisön täysin teilaama Spirit Level, joka pyrkii näyttämään tuloerojen yhteyden suunnilleen kaikkeen pahaan. Tilastotieteeseen perehtymättömille hyvä nyrkkisääntö pitää mielessä on: Vale, emävale, tilasto.

Oikeaa empiiristä tutkimusta sitä vastoin edustaa Edward Stringhamin ja Peter Levendiksen tutkimusvuodelta 2010. Myös he löytävät tilastollisesti merkittävän yhteyden nousevien tuloerojen ja väkivallan välillä.  Teorian mukaan kuitenkin vapailla markkinoilla on vähemmän väkivaltaa. Tutkijat päätyvät suosittelemaan talouden vapauttamista parhaana keinona taata turvallinen yhteiskunta.

Mikä sitten aiheuttaa mellakoita, jos eivät tuloerot?

Ihminen on kautta aikojen noussut horjuttamaan vallitsevaa järjestystä, Rooman orjakapinoista aina tämän päivän ruotsalaiseen lähiömellakointiin. Äkkiseltään voisi kuvitella, että näitä levottomuuksia yhdistäisi köyhyys ja suuret tuloerot. Tämä on kuitenkin väärä näkemys. Köyhyys ja tuloerot itsessään eivät ole koskaan aiheuttanut yhtään mellakkaa tai kansannousua.

Ihmiset nousevat mellakoimaan kun heillä ei ole riittävää vapautta tai mahdollisuutta parantaa omaa asemaansa laillisin keinoin. Tällaiseen tilanteeseen ovat historiallisesti johtaneet kaupankäynnin esteet, työnteon rajoitteet ja omistusoikeuksien puute. Edes antiikin Rooman orjamellakat eivät johtuneet tuloeroista, vaan siitä ettei orjilla ollut mahdollisuuksia parantaa omaa asemaansa. Taloudellinen epätasa-arvo ei ollut myöskään valistusajan kansannousujen ja vallankumousten perimmäinen syy. Ranskan vallankumouksen alla kansa näki nälkää, koska he eivät aatelin erioikeuksien ja korkean verotuksen vuoksi saaneet pitää oman työnsä hedelmiä.

Ihminen voi olla kuinka köyhä tahansa, mutta samalla aivan tyytyväinen elämäänsä, mikäli häntä ei kukaan erityisesti riistä. Vastaavasti yksilön kaikki materiaaliset perustarpeet voidaan valtion puolesta tyydyttää, mutta silti hän nousee barrikadeille jos hänellä ei ole riittävää vapautta parantaa omaa asemaansa omalla työllään. Jälkimmäisestä esimerkkinä Ruotsin mellakointi, jonka yksi syy on maahanmuuttajien säännönmukainen jääminen työmarkkinoiden ja yrityselämän ulkopuolelle.

Mitä jos Husbyn nuoret voisivat mennä töihin vapaasti sopimillaan palkoilla, joita eivät yleissitovuudet rajoita? Mitä jos verotus olisi sillä tasolla että työnteko olisi kannattavampaa kuin sossulla eläminen? Husbyssä on toki muitakin ongelmia, mutta tuskin täyspäiväisiä töitä tekevät osallistuisivat samalla innolla autonpoltto- ja poliisinpotkimistalkoisiin.

Rauhanomainen yhteistyö luo turvallisen yhteiskunnan

Marxilainen käsitys kapitalismin julmasta luonteesta on siis ristiriidassa logiikan, historian ja arkipäivän kokemusten kanssa. Nimenomaan markkinataloudessa on luotava hyötyä jollekin muulle, jotta itsekin pääsisi tienaamaan. Epärehellinen yrittäjä voi hyötyä muiden kustannuksella oikeastaan vain käyttämällä hyväkseen lainsäätäjän antamia erivapauksia.

Vapaa markkinatalous edellyttää yritykseltä jatkuvaa vuorovaikutusta ympäröivän yhteiskunnan kanssa, ja väärinkäytökset tuhoaisivat hyvin nopeasti olemassa olevat asiakassuhteet samoin kuin mahdollisuuden saada kunnollista työvoimaa.

Jatkuvasti parantuvien liikenneyhteyksien ja viestintävälineiden aikakaudella yritys tarvitsee menestyäkseen luottamukseen perustuvia suhteita ja hyvää mainetta. Sosiaalinen media voi tehdä väärinkäytöksiä harrastavalle yritykselle nopeasti pahaa jälkeä.

Ajatus ei ole mitenkään uusi. Jo valistusajan filosofit Adam Smithista Frédéric Bastiatiin ymmärsivätkaupankäynnin rauhaa edistävän vaikutuksen. Hekin painottivat kirjoituksissaan markkinatalouden yhteiskuntaa sivistävää ja rauhanomaista yhteiseloa edistävää vaikutusta. Historiaa tutkimalle näemme, miten demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio ovat kasvaneet juuri markkinatalouden pohjalta.

Arabikevään alkuunpaneva sysäys oli itsensä tuleen sytyttänyt tunisialainen vihanneskauppias. Hän ei suinkaan tehnyt polttoitsemurhaa äärimmäisen köyhyytensä vuoksi, vaan koska valtio oli estänyt häntä myymästä vihanneksiaan ja hajottaneet hänen vihanneskojunsa. He olivat vieneet mieheltä ainoan keinon parantaa parantaa kurjaa tilannettaan. Vapaassa yhteiskunnassa tällaisia yhteenottoja ei olisi. Vihannesten myyntiin ei tarvittaisi viranomaisten erillistä lupaa.

Yhteiskuntarauha ei siis murene miljonäärin autokauppojen myötä. Se toki kertoo köyhälle, että asiat voisivat olla paremmin, mutta niin kauan kun ihminen voi omalla ahkeruudellaan parantaa omaa elämäänsä toimii tämä korkeintaan motivaattorina yrittää enemmän.

Suomen yhteiskuntarauha vaarassa

Yhteiskuntarauhasta ollaan syystäkin aika ajoin huolissaan. Tosin, kuten yllä kirjoitamme, ovat ongelmat aivan toisia, kuin mitä yleensä väitetään.

Suomessa on aina 70-luvulta saakka kasvatettu syrjäytynyttä elättiluokkaa, jota eri sääntelyn avulla pidetään työvoiman ja tuottavan yhteiskunnan ulkopuolella. Esimerkki tällaisesta lainsäädännöstä on yleissitovat työehtosopimukset jota liberan torstaina julkaisema pamfletti ansiokkaasti ruotii. Toinen syy on jatkuvasti kasvava lupabyrokratia, jonka johdosta harvaa asiaa voi tehdä ilman lupia ja lisenssejä. Kohta ei tarvitse enää edes säännellä, kun ihmisiin on saatu iskostettua uhrimentaliteetti, joka estää edes yrittämästä.

Yhteiskuntarauhan turvaamiseksi olisikin pikimmiten muutettava järjestelmäämme siten, että ihmisillä olisi taas mahdollisuus parantaa omaa tilannettaan: Mennä töihin, yrittää, ottaa vastuuta itsestään ja lähimmäisistään.

Benjamin Franklinin mukaan se joka on valmis uhraamaan vapauden turvallisuuden takia, ei ansaitse kumpaakaan. Me tunnumme uhranneen vapautemme ja samalla vielä vähentäneet turvallisuuttammekin.

Vaikka vapaus ei sinulle olisikaan tärkeä arvo, niin yhteiskuntarauhan takia olisi pikimmiten alettava toimia. Meidän täytyy alkaa purkaa luomaamme sääntely- ja verohelvettiä, jotta myös heikommassa asemassa olevilla olisi toivoa paremmasta huomisesta.”

Kirjoittaneet Saul Schubak ja Henri Heikkinen

http://saul.puheenvuoro.uusisuomi.fi/142250-yhteiskuntarauhan-myytti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>